Tekeminen ei ole Azalle helppoa, välillä pelkkä eläminen käy työstä. Hän haluaa olla kiltti tytär, uskollinen ystävä, hyvä oppilas, jopa taitava etsivä, samalla kun yrittää elää pakkomielteisten ajatustensa yhä pahenevassa syöksykierteessä."
Aza on herkkä tyttö, joka asuu äitinsä kanssa ja jonka isä on kuollut. Yhdessä parhaan kaverinsa Daisyn kanssa Aza alkaa etsiä kadonnutta miljonääriä, joka sattuu olemaan myös hänen vanhan ystävänsä Davisin isä. Davis elää valtavassa talossa muropaketteihin piilotettujen setelinippujen ja pikkuveljensä kanssa isän häivyttyä varoittamatta. Azan ja Davisin vanha ystäyys puhkeaa uudestaan kukkaan, kun Aza ja Daisy selvittävät mysteeriä. Voiko ystävyys olla jotain enemmän? Ja miten elää pakko-oireiden pahenevassa kierteessä? Kuinka kestää isän kuolema ja kuinka tulla toimeen Star Wars-hullun parhaan ystävän kanssa?
Pikkuhiljaa pitäisi saada noista lukumaratonin kirjoista ajatuksia ylös, ennenkuin kuukausi vaihtuu. (Haluan nimittäin että tekstit jäävät tammikuun puolelle, koska kirjat on luettu silloin :)) Koulu vie ajan, mutta ehkä saan pikkuhiljaa näistä tärkeimmät ajatukset kirjoiteltua.
Kilpikonnan kuorella oli toinen kirja, jonka luin maratonin aikan, ja ainut kirja, jonka luin kokonaan alusta loppuun. Kuulin kirjasta paljon kehuja ennenkuin luin sen itse ja ehdin jo odottaa, milloin pääsen lukemaan kirjan.
Pakko sanoa ainakin, että en pettynyt (taaskaan) Greenin uutta kirjaa lukiessani. On totta, että Greenin kirjoissa on samanlaisia elementtejä jotka saavat kirjat muistuttamaan toisiaan. Road trippiä ei sentään tässä kirjassa ollut. Kuitenkin jokaisessa kirjassa on myös omat hienot erikoisuutensa. Greenin kirjoissa on jotain, mitä ei osaa kuvailla, enkä usko että kenenkään muun kirjoissa voisi olla samanlaista tunnelmaa. Kirjailija tosiaan osaa käsitellä vakavia asioita huumorin kautta ja tuoda esiin pienten asioiden merkityksellisyyden. Jälleen nauroin lukiessani moneen kertaan.
Kilpikonnan kuorella on todentuntuinen kertomus sairaudesta ja se toimii varmasti monelle tukena. Se voi myös auttaa muita ymmärtämään, miltä pakkomielteiset ajatukset ehkäpä tuntuvat. Kirja on monipuolinen paketti vaikeista asioista, ystävyydestä ja rakkaudesta.
s.212
"Sinä nouset ylös. Ole kiltti. Menet käsidesisäiliön luo. Cogito, ergo non sum. Hikoiluttaa sinulla on se jo mikään ei satu niin paljon kuin tämä olet jo saanut sen ole kiltti ja lopeta hyvä Jumala lopeta et pääse tästä ikinä et pääse tästä ikinä et palaa koskaan omaksi itseksesi et palaa koskaan omaksi itseksesi haluatko kuolla tähän haluatko kuolla tähän koska niin siinä käy niin käy niin käy niin käy niin käy niin käy.
Vedin itseni pystyyn. Luulin hetken ajan pyörtyväni, kun kipu iski lävitseni. Tartuin tippatelineen tankoon ja otin muutaman laahustavan askelen. Kuulin äidin liikahtelevan. En välittänyt. Painoin annostelijaa, hieroin ainetta kaikkialle käsiini. Painoin uudestaan ja työnsin kourallisen suuhuni."
Olen pitänyt kaikista Greenin kirjoista, paitsi Arvoitus nimeltä Margoa en saanut loppuun asti, koska se oli mielestäni niin samanlainen kuin elokuva. Tähtiinkirjoitetusta virheestä ei ole vielä mikään mennyt ohi, mutta olen pitänyt suuresti myös Kaikista viimeisistä sanoista, Teoria Katherinesta ja nyt tästä! Jos et siis ole lukenut mitään Greenin kirjoista vielä niin suosittelen ehdottomasti kaikkia niistä!
Tämän kirjan tulen myös tunkemaan johonkin kohtaan Helmetin lukuhaasteeseen, mutta en tiedä vielä mihin. Laitan niistä päivitystä sitten myöhemmin. Nyt voin nostaa tämän, aivan uuden, pirteän värisen kirjan omalle paikalleen Tähtiin kirjoitetun viereen <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti